Kutsut

Tänään poitsun nukkuessa päiväunia olen askarrellut kutsuja hänen nimijuhliinsa. Jälleen kerran pitäydyin hyvin yksinkertaisessa mallissa. En ole kovin hyvä näpertelemään monimutkaisia tai moniosaisia kortteja. Yleensä joulu-, onnittelu- ja kutsukorttini ovat melko helppotekoisia. Tässä käytin valokuvaa poitsusta unipupu kainalossa. Liimasin sen vaaleanharmaalle pahville, sidoin ympärille vaaleansinistä silkkinauhaa ja ripustin vielä minikokoisen tutin roikkumaan korttiin. Aikas veikeä lopputulos mielestäni.

Nyt vaan suunnittelemaan juhlia. Mitähän sitä tarjoilisi? ...ja mitä niissä nimijuhlissa ylipäänsä tapahtuu? Eipä olekaan kokemusta kuin ristiäisistä...

Vinkkejä vastaanotetaan :)

Joulukranssi

Huomenna on jo ensimmäinen adventti. Jouluhan on jo ihan kohta! Tänä vuonna Joulu pääsi yllättämään minut, niin kuin ensilumi autoilijat :)  Vasta muutamia lahjoja olen ehtinyt hankkia. Yleensä käyn ostoksilla jo hyvissä ajoin, jotta Joulun lähestyessä voin keskittyä muihin valmisteluihin ja askarteluihin. Tänä vuonna aikani on mennyt vauvailuun, niin kuin tietysti pitääkin. Nyt pieni Mytty on kaikkein tärkein, tulee se Joulu vähän vähemmällä hössöttämisellä.

Muutamia pieniä askarteluita olen kuitenkin ehtinyt tehdä. Kuten niin monissa muissakin blogeissa on tehty, askartelin minäkin ovikranssin tuomaan Joulun tunnelmaa kotiin. Tai voiko sitä kutsua ovikranssiksi kun en sitä oveen laita? Asumme vuokra-asunnossa, joten en voi oveen naulaa lyödä. Eikä siinä muutakaan ripustusmahdollisuutta nähdäkseni ole. Tänä vuonna ovikranssimme siis ripustetaan eteisen seinään. ( Onko se siis seinäkranssi?)

 

Kranssi on tehty hyvin yksinkertaisesti ja nopeasti. Sopivasti siis pienen vauvan äidille :) Kiersin ensin valmiin pajukranssin ympärille silkki- ja pitsinauhaa. Lisäksi kiinnitin kuumaliimalla muutamia pieniä hopeisia kulkusia. Ja ei se mielestäni muuta kaipaa.

Ensimmäinen kuukausi

Niin tuli täyteen Mytyn ensimmäinen kuukausi. Mahdotonta, miten aika on voinutkin mennä niin nopeasti. Tänään neuvolassa Mytty mitattiin ja punnittiin. Hienosti hän onkin kasvanut. Pituutta venähtänyt kuukauden aikana 4,5 senttiä ja painokin noussut 600 grammaa. Kyllähän sen pojasta huomaakin. Posket ovat kuukaudessa kovasti pyöristyneet ja vastasyntyneen vauvan heiveröisyys vaihtunut jäntevyyteen.

Mytyn kasvun on kotona voinut huomata myös pikkuhiljaa sopivaksi käyvistä vaatteista. Alussa tuntui että pienimmätkin vaatteet olivat hänelle todella reiluja ja pyörivät päällä. Joitakin koon 50 vaatteita on jo jäänyt pieniksikin ja pitänyt poistaa käytöstä. Seuraavaksi täytyykin tehdä inventaario hankituista ja saaduista vaatteista ja kaivaa oikeat koot esiin ja käyttöön.

Säännöllistä vuorokausirytmiä Mytylle ei vielä ole muodostunut. Hän nukkuu, syö ja valvoo mielensä mukaan. Yleensä hän nukahtaa yöllä vasta yhden tai kahden aikoihin. Aamuisin sitten nukummekin ainakin kymmeneen. Mytyllä näyttäisikin olevan vieläkin sama rytmi kun vatsassa ollessaan. Silloinkin hän potkuillaan piti mamia hereillä öisin ja aamupäivisin vatsassa oli aivan hiljaista.

Ruokahalua pojalla tuntuu olevan rajattomasti. Rinnalla hän olisi vähän väliä ja monesti tulee ihmeteltyä, miten hänellä voikin taas olla nälkä. Toki osa rinnalle haluamisesta on varmasti vain läheisyyden halua. Poika kun tuntuu haluavan nukkua tissi suussa sylissä :)

Ensimmäiseen kuukauteen mahtuu älytön määrä vaihdettuja vaippoja ja paljon pukluisia vaatteita. Tuntuu että koko ajan ollaan pesemässä pyllyä ja vaihtamassa taas kerran puhdasta päälle...sekä äidille että pojalle. Onneksi vaatteita tuli hankittua reilusti, muuten pesukone saisi olla jatkuvasti pyörimässä. Nyt riittää sentään yksi koneellinen päivässä.

Mytty nauttii lämpimistä kylvyistä, hoitopöydällä köllimisestä ja vaunuilusta. Tuolloin hän on aina rauhallinen ja tyytyväinen. Lisäksi hän pitää silittelystä ja sylissäolosta. Varsinkin kun hänen kanssaan kävellään, keinutaan keinutuolissa ja pompitaan jumppapallon päällä.

Tälläistä ja paljon muuta on kuulunut meidän Mytyn ensimmäiseen kuukauteen. Mitähän kaikkea seuraavat kuukaudet tuovatkaan mukanaan?

Keinutuoli

Alkusyksystä ostin mökkipaikkakuntamme pienestä antiikkipuodista keinutuolin. Siinä on kiva istua ja keinutella vauvan kanssa.  Rauhallinen edestakainen liike tuudittaa pikkuisen hyvin uneen iltaisin. Monesti myös syötän häntä siinä.

Tarkoitus oli kunnostaa ja maalata se jo ennen vauvan tuloa, mutta jotenkin se aina jäi. En kai osannut päättää haluanko siitä valkoisen vai vaaleanharmaan? En siis tiedä oikein vieläkään. Nyt se on muuten musta mutta istuin on puunvärinen. Se ei tälläisenään oikein miellytä silmää.

Pidän keinutuolin päällä Mytyn lahjaksi saamaa lampaantaljaa sekä paria tyynyä, jotta siinä olisi mahdollisimman mukava ja pehmeä istua. Vauvan kanssa kun joutuu välillä istumaan pitkiäkin aikoja samassa asennossa.

Hetki itselle

Neljä viikkoa on kulunut vauvan syntymästä. Aika on mennyt uskomatonta vauhtia. Päivät täyttyvät syötöistä, vaipan ja vaatteiden vaihdoista, hyssyttelystä ja ulkoilusta... vauva-arjesta.

Olen kuitenkin yrittänyt ottaa joka päivä pienen hetken ihan vaan itsellenikin. Oli se sitten normaalia pidempi kuuma suihku tai saunominen, yksin kaupassa käynti tai suosikkini; blogimaailmaan uppoutuminen tuokioksi. Ne pienet hetket ja ihan muiden kuin vauva-asioiden ajatteleminen auttaa taas jaksamaan vähäunisia öitä.

Kaivoin kaapeista esille vanhat joululehdet, joita en ikinä raaski heittää keräykseen. Niiden lisäksi minua odottaa muutama tämän vuoden numero, joita en ole vielä ehtinyt avatakaan. Aika iso pino siis. Mytty nukkuu sopivasti päivän toisia päikkäreitään. On siis mamin oman tuokion aika. Sitten vaan kyntttilöitä palamaan, sohvalle makoilemaan, lämmintä mehua sekä pipareita evääksi ja hetkeksi joulun tunnelmaan uppoutumaan...

Kissahelistimet

Posti toi tullessaan veikeät PaaPii-Putiikista tilaamani kissahelistimet. Aivan ihanat! Toinen on siskoni pojalle joululahjaksi ja toinen meidän Mytylle. Mytty saa tietysti oranssi-raidallisen, joka muistuttaa hiukan oranssia Nappula-kissaamme.

Helistimissä on juuri sopivan kirkkaat värit, jotta vauva ne varmasti näkee. Kyllä Mytty ainakin jo hienosti seuraa esineitä katseellaan, kun niitä hänen kasvojensa edessä liikuttaa. Aina ei kohdistus kuitenkaan vielä mene täysin nappiin, vaan silmät sojottavat mihin sattuu tai menevät hullusti kieroon :)

Arvonta

Kylläpäs nyt on paljon arvontoja käynnissä eri blogeissa. Kivahan niihin on osallistua samalla kun käy kurkkimassa ihaniin blogeihin. Itselläni vaan on aina ollut surkea arpaonni. Olenkohan koskaan voittanut missään arvonnassa? Mieheni sen sijaan on varsinainen Hannu Hanhi, tuntuu olevan onnea minunkin puolestani, joten perheemme arpaonni on siinä mielessä tasapainossa :)

Nostalgiaa ja patinaa-blogissa on käynnissä arvonta 30.11 saakka. Voit voittaa tämän jouluisen viirinauhan. Käyhän kokeilemassa omaa arpaonneasi...

 Arvontaan pääset osallistumaan tästä.

Arvonta Sisustus unelmia-blogissa

Ihanassa Sisustus unelmia-blogissa on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa pehmoisen torkkupeiton. Arvonta jatkuu 30.11. saakka. Käy osallistumassa ja ihastele samalla Johannan kauniisti sisustettua kotia. Arvontaan pääset tästä.

I love dad

Eilen mieheni pääsi viettämään ensimmäistä isänpäiväänsä. Varmasti päivä oli hänelle tärkeä ja mieleenpainuva. Minullekin oli tärkeää juhlistaa päivää, halusin muistaa miestäni lahjalla ja herkuilla. Mytylle olin hankkinut päivään sopivan "I love dad"-paidan. Mieheni yllättyi ja ilahtui siitä kovasti. Tosi vekkulilta Mytty paidassaan näyttikin.

Päivän vietimme minun vanhempieni luona, jonne oli saapuneet myös mummoni ja siskoni perheineen. Äitini oli tehnyt lempiruokaani lapinpataa, josta tapani mukaan söin itseni aivan ähkyyn :) Toisten tekemä ruoka nyt vaan maistuu aina niin vastustamattoman hyvälle. Ja miten olikaan juhlaa istua valmiiseen pöytää ja syödä rauhassa kahta kättä käyttäen, kun Mytylle riitti sillä välin sylittelijöitä.

Siskoni viisikuukautinen poika näytti jättiläiseltä Mytyn rinnalla. Noin nopeastiko ne vauvat aina kasvavat noin isoiksi, ihmettelimme porukalla? Voi ne ovat niin vähän aikaa ihan pieniä...

Illalla herkuttelimme mieheni kanssa kaksin vielä suklaakakulla ja alkoholittomalla kuohuviinillä, ja mieheni sai avata pakettinsa. Päivä oli ollut oikein mukava, ja kun Mytty vielä nukahti yöunillensa ilman jokailtaista mahakipu-itkua, tuntui se täydelliseltä :)

Lampaantaljalla

Mytty sai lahjaksi mieheni kummitädiltä ihanan aidon lampaantaljan. Kyllä siinä nyt kelpaa makoilla. Jos ensi talvi on yhtään viime talven kaltainen, tulee taljalle todella käyttöä. Se antaa ihanasti lisälämpöä vaunuissa ja kotona lattialla köllötellessä. Talja oli myös omalla hankintalistalla ostoksista vauvaa varten, joten olin todella iloisesti yllättynyt kun sellainen sitten paljastuikin paketista. Mistä kummitäti osasikin valita näin upean lahjan. 

Arvonta PaaPii blogissa!

PaaPii blogissa on vielä parin päivän ajan käynnissä arvonta. Käy siis nopeasti osallistumassa niin saat mahdollisuuden voittaa alla olevan ihanan palkinnon. PaaPii tuotteet ovat muutenkin tutustumisen arvoisia. Aivan mahtavia kuoseja ja väreja kekseliäissä uniikeissa lastentuotteissa. Suosittelen! Blogiin ja arvontaan pääset tästä.

Ulkoilemassa

Tänään olimme ensimmäistä kertaa Mytyn kanssa ulkoilemassa. Itsekin siis pääsin ulos kahden viikon sisällä olon jälkeen :) Mitä nyt postilaatikolla olen käynyt tai roskia viemässä. Kyllä teki hyvää hengittää raikasta ulkoilmaa. Mitään pitkää lenkkiä emme toki vielä voineet tehdä. Mytty kun on vielä niin pieni ja itsellänikin toipuminen kesken. Meidän täytyy aloitella ulkoilu vähitellen matkaa pidentäen.

Asuntomme on vain kivenheiton päässä järven ja kanavan rannasta, jossa on kauniit ulkoilureitit. Sinne suuntasimme taas kävelemään, niin kuin mielellämme teemme.

Vesi on jotenkin niin rauhoittava elementti. Minulla ainakin mieli lepää ihan eri tavalla veden äärellä liikkuessa. Olemme mieheni kanssa molemmat horoskoopiltamme Kaloja, johtuukohan se siitä :) Vesihän on kalojen luontainen ympäristö. Eipä sillä, että horoskoopeista paljon tietäisin tai ymmärtäisin. Niitä lukiessa vaan aina tuntuu, että jokin totuus tässäkin piilee...

Pojan horoskooppimerkiksi tuli Vaaka. Täytyykin käydä lukaisemassa millaisia luonneanalyyseja heistä löytyy. Paras ystävänikin on merkiltään Vaaka. Jos pojalle tulee joitain samoja luonteenpiirteitä kuin hänelle, olen oikein onnellinen :)

Vieraita...

on ravannut vauvaa ihastelemassa. Kaikki lähimmät sukulaiset ovat tietysti halunneet pienen heti nähdä, eikä sitä iloa voi heiltä oikein kieltääkään :) Tupa on täyttynyt iloisesta hyörinästä ja Mytty on nukkunut kaiken keskellä autuaan tietämättömänä kaikesta ja oikein tyytyväisenä. Häntä ei pieni meteli näköjään haittaa. Ja miksi haittaisikaan, onhan hän tottunut koviin ääniin jo masussa ollessaan. Äiti kun on hänet aivan raskauden viime päiviin asti kantanut mukanaan raksalle.

Mytty on saanut paljon ihania lahjoja ja ovatpa vieraat tuoneet mukanaan myös ruokaa ja herkkuja meille vanhemmillekin. Aivan mahtavaa, kiitos siitä heille :) Kaikista upeista lahjoista tässä yksi suosikkini: Pentikin iso pupu. Tästä tulee varmasti suosittu unikaveri kun Mytty hiukan kasvaa. Nyt se on vielä noin tuplasti hänen kokoisensa.